Nyt täytyy pyydellä jo anteeksi tätä hiljaisuutta. Muu elämä on juuri nyt ehkä ruuhkaisempaa kuin koskaan ikinä ennen. Tahtoa tehdä käsitöitä ja hoitaa blogissakin lupaamiani asioita olisi, mutta oman jaksamisen kannalta on ollut parempi puhaltaa poikki kaikki ylimääräinen ja keskittyä olennaisimpiin. Tämä ei kestä ikuisesti, valoa näkyy sentään kesäksi. Tarkemmin en valitettavasti uskalla luvata mitään, kun kaikki ei todellakaan ole vain minusta kiinni. Palailen pätkittäin, sillä ikävä tänne ja käsitöiden pariin ylipäätänsä on kova. Onneksi sentään pystyy välillä piipahtamaan toisten töitä ihastelemassa, lohdullista sekin. Luultavasti lupaamalla näin itse itselleni olla ottamatta paineita tästä blogista opin taas pitämään käsitöitä rentoututtavana juttuna. Kaiken kiireen keskellä nimittäin onnistuin nämäkin jutut kääntämään velvollisuuksiksi. Vaan eiköhän se tästä, jonain päivänä taas.. =)